Surprise surprise!

Hei, arvatkaas mitä... No mä oon taas saikulla! Onneksi vaan kaksi päivää, mutta silti... Kyllä on taas itkua ja kirosanoja tänään riittäny enemmän kuin tarpeeksi.
Kolme päivää mietin uskallanko mennä lääkäriin, yskä vaivaa edelleen silloin tällöin, mutta silloin kun se puuska tulee niin henkeä ei saa vaikka päällään seisois ja joka hetki pelkään milloin tukehdun. Aiemmin murtuneiden kylkiluiden lisäksi on nyt jo lähes viikon sattunut vasemman rinnan alle, jostain luiden ja rustojen kiinnikkeistä mulle on siihen liittyen höpötetty, ei mitään vakavaa. No sitten vielä muutaman päivän nyt sattunut tuohon oikeaan kylkeen, juuri sinne missä ne murtumatkin on, mutta nyt tuntuu lihaksessa.
Lääkäriin en ole uskaltanut mennä siksi, etten tahdo sairaslomaa enää yhtään. Töissä olen kuitenkin hyvin pystynyt käymään ja yskäkin tuntuu koko ajan vaan helpottavan. Aamulla kuitenkin heräsin järjettömään kipuun. Yritin kääntää kylkeä, mutta silmissä meinasi sumeta. Koiran pienellä avustuksella sain revittyä itseni ylös sängystä ison itkun ja kovan huudon säestyksellä. Kaksi panacodia naamaan, tunti lämpimässä suihkussa ja litra Mobilatia, "minähän en sinne lääkäriin mene!" No ei auttanut mikään ja panacoditkin loppuivat. Mars lääkäriin! Kiitin varmaan kymmeniä jumalia ja peikkoja, että työterveyteni sijaitsee tuossa sisäpihan toisella puolella, yhtään pidempää matkaa en olisi pystynytkään liikkumaan.
Diagnoosiksi sain revähtäneen kylkilihaksen/-lihakset, hoidoksi paketti panacodeja (ei kaikkia kerralla tietenkään) ja kaksi päivää sairaslomaa. Ei auttanut minun kitinät ja vastustelut, parempi antaa nyt kyljen rauhoittua hetki ja yrittää lauantaina uudestaan sitä työntekoa.
No nyt sitten lakkaillaan taas kynsiä ja askarrellaan kaikenlaista, laittelen kohta kuvaa kynsistä, jos saan ne onnistumaan. Visio on ainakin ihan loistava! :D