Ihana, ihanampi, Ikea

Dodiin, sitten sitä Ikea-shoppailun saldoa! Sain tädiltä joululahjaksi Ikean lahjakortin, joten pakkohan mun oli heti lähtä törsäämään :D Rakastan Ikeaa, siellä on aina kiva käydä, mutta eilinen käynti oli kyllä paras koskaan. Autopaikka löytyi suoraan oven edestä, itseni lisäksi koko kaupassa oli ehkä vain parikymmentä asiakasta ja mikä parasta, rahaakin oli! Ei tarvinut pohtia jokaisesta tuotteesta, että tarvitseeko sitä tosiaan ja vaikka tarvitsisikin, raaskiiko sitä nyt vähillä rahoillaan kuitenkaan ostaa. Muutama ylimääräinen, ei-niin-tarpeellinen pikkujuttu eksyi myös mukaan kärryyn (kynät, peltipurkit, leivosvuoat ja lingo-kassi), mutta muutoin kaikki ostokset tulivat tarpeeseen. Koira on vastuussa ainaisesta paistinlastojen ja kauhojen puutteestani. Ei tarvitse jättää lastaa minuutiksikaan tiskausta odottamaan, kun se on jo säpäileinä, yhden herkkuperseen vääntäessä koiranpentu-ilmettä kasvoilleen, epätoivoisesti todistusaineistoa huuliltaan lipoen. 

Kakkuvuokia mulla ei aiemmin ole ollut kuin yksi, Muumi-kohokuvioinen irtopohjavuoka, joten tarvetta oli vielä ihan tavallisellekin vuoalle. Mutta irtopohjavuokaa enemmän tarvitsin kuitenkin piirakkavuokaa, ja voi vitsi sitä riemua kun huomasin kaupan halvimman kakkuvuoan, ja samassa paketissa samalla rahalla se piirakkavuokakin! Ei tarvinnut kovin kauaa ostopäätöstä harkita kun paketti lensi ostoskärryihin.

Noita Pruta-säilytysastioita tulee ostettua aina säännöllisin väliajoin. Niitä tulee ihan huomaamattakin lahjoitettua eteenpäin ja käytettyä milloin mihinkin askarteluun, jonka jälkeen usein lentävät sitten surutta roskiin. Joo mä tiedän, jos on pakko ostaa muovia, niin ostais mieluummin tupperwarea, joka kestäis käytössä paljon kauemmin eikä tarvis sitten koko ajan ostella Ikean tusinalaatua ja tukea muoviteollisuutta yhtään enempää. Mutta kun ei ole rahaa, niin kyllä mulle silloin kelpaa mieluummin Ikean 17 rasiaa neljän euron yhteishinnalla, kuin yksi pieni Tupperware 20 eurolla...

Bullar kakku- ja piirakkavuoat 2kpl 4,95e

Drälla taivutettavat leikkuulaudat  2kpl 1,95e

Pruta säilytysrasiat 17kpl 3,95e

Drömmar paperiset leivosvuoat 65kpl 1,50e

Trojka sakset 3kpl 1,95e

Idealisk vispilät 2kpl 0,95e

Fläckig mittakannu 0,95e

Bullar leipävuoka 1,95e

Gosa Slån tyynyt 0,95e/kpl  (Ostin 2kpl, eli yhteensä 1,90e)

Nidelva peltipurkit 3kpl 0,95e (Normaalisti 1,95e/pkt, nyt olivat alennuksessa)

Måla huopakynät -leimasimet 6kpl 0,95e

Lingo kassi 0,70e/kpl 

Lisäksi shoppailin Steka paistinpannun (2,95e), kaksi kappaletta Mixa keittiövälinesettejä (sisältää kaksi puista lastaa, sekä kauhan) hintaan 0,95e/pkt, ja Omsorgin ihanan käärme-kenkälusikan (vihdoinkin! Eihän se ollutkaan kuin kolme vuotta ostoslistalla). Vielä pitäisi sohvatyynyihin täytteet hankkia, siksihän mulle tuo lahjakortti annettiinkin, sekä kylpyhuoneeseen uusi suihkuverho ja matto. Tyynyjä en voinut ostaa tällä kertaa, koska en mä tietenkään muista kuinka monta ja minkä kokoisia tyynynpäällisiä olen mennyt ostamaan :P Ja suihkuverhoa ja kylppärin mattoa vaan ei yksin kertaisesti löytynyt. Ei ollut oikein mitään meikäläisen väreihin sopivaa, edes mun budjetin ulkopuolelta! 

Nooh, täytyy käydä vielä uudestaan tutkimassa pelkästään kylppäriosasto. Rahaakin kun tuonne lahjakortille jäi vielä lähes puolet :P

Nyt mä sen keksin!

Kävellessäni eilen (nyt ollaan jo uuden päivän puolella :P ) pitkin Ikean käytäviä, kasvoni H&M:n tuotteilla meikattuna ja vaatetukseni lähes kokonaan samaisen jättiketjun mallistoista repäistynä,se iski... Nimittäin idea blogini tyylisuunnasta. Ei tällä mitään tyyliä pitänyt olla, enkä todellakaan aio orjallisesti jokaikistä päivänmeikkiäni, uusinta ostostani, sen hintaa ym, tänne postata Mutta koska kuitenkin olen nykyään hävettävän pihi, joskin silti rakastan vaatteita, kosmetiikkaa, shoppailua ja ties mitä kaikkea muuta materialistista, miksikäs en jakaisi vinkkejäni, ideoitani ja löytöjäni muillekin.

Mutta Ikea-reissustani lisää huomenna(tänään). Nyt keskityn katsomaan Pushing Daisiesin loppuun ja sen jälkeen yritän paintini kanssa askarrella hieman kuvamateriaalia tänne laiteltavaksi :)

Kauniita unia, kananmunan kuvia!

Päivän kampaus: Chignon!

Lueskelin aamulla Terhenin (vai mitenköhän tahtookaan nimensä kirjoitettavan) .SENSAISTI. -blogia, ja eksyin sitten uusimman Kalanruotoponnari-postauksen kautta ihailemaan chignonia. Itse olen laiska laittamaan hiuksiani, ne kun elävät niin omaa elämäänsä, että aivan sama miten hienosti leikataan ja miten kauan tahansa suoristan tai kihartelen, lopputulos on yleensä aina sama. Kampauksiakaan en osaa juuri poninhäntää ja ranskalaisia lettejä enempää tämän pituisiin hiuksiin tehdä. Yksi lempparini on tähän mennessä ollut "kiharanuttura". Hiukset vain yöksi papiljoteilla rullalle, aamulla hiukset tiukasti poninhännälle ja nuttura on valmis:

Tänään kuitenkin tahdoin kokeilla tuota chignonia. Vaikutti todella helpolta ja sitähän se oli! En viitsinyt edes tutorial-videoita katsoa, vaan rupesin samantien hommiin. Innostustani tämän kampauksen tekoon lisäsi kummasti ihana pantani. Yksi ystäväni jo äsken kahvilla käydessämme tunnistikin sen, se on nimittäin joululahjaksi saamani Lancomen Tresor Midnight Rose -tuoksupakkauksen ympäriltä napattu "kuminauha" nätillä ruusu-koristeella.

Tuollaisen pakkauksen sain siis joululahjaksi. Olen aivan rakastunut tuohon Hypnose Drama -mascaraan, pakko kai ostaa isompi versio, jottei kohta ole ihan suru puserossa kun tuo miniversio yhtäkkiä kuluukin loppuun. Alunperin toivoin pelkästään Midnight Rose -tuoksua, aiemman ihastukseni Tresor In Love -tuoksun kaveriksi, mutta huomasinpa sitten tälläisen paketin. Hintaa oli laivalla ollut n. 35 euroa, kun pelkkä pullo olisi Suomessa maksanut muistaakseni 60 euroa. Pienen hinnan lisäksi paketti sisälsi kauan himoitsemani mascaran, joten pakkohan se oli sitten saada, ja niin serkkupoika-parka, äitini hetken aneltua, kiikutti kiltisti paketin tuliaisiksi Tallinnan matkaltaan. Ah! Hävettävän pinnallista, mutta myönnän silti, että ehdottomasti yksi parhaimmista lahjoista! Niin ja siis siksihän mä tästä pakkauksesta halusin kuvan laittaa, että näette mistä se mun pantani nyt olikaan peräisin. Sainpahan taas tästäkin väännettyä tarinan :D

Ja sitten se itse chignon. Panta päähän, hiusten latvat osio osiolta pannan alle ja varmuuskiinnitys muutamalla hengettömällä pinnillä. Aikaa meni pari minuuttia ja lopputulos oli mielettömän kaunis! Taisin löytää uuden lempparikampauksen :)

Ps. Pahoittelut surkeaakin surkeammasta kuvanlaadusta. Omasta Canonistani on laturi hukassa, kuvat napsittu miljoonia vuosia vanhalla Nikonilla, omin käsin, eli en saanut mitenkään päin otettua kunnollista kuvaa takaraivostani, ja kaikenhuipuksi kuvat on vielä muokattu paintilla, kun en ole vieläkään saanut hommattua kunnollista kuvankäsittelyohjelmaa koneelleni. Anteeksi siis törkeä laatu ja äskeinen laittoman pitkä virke (sekä maailman pisin kuvateksti :D ), yrittäkää kuitenkin saada edes jotain selvää tai hypätkää suoraan .SENSAISTIIN. katsomaan parempia kuvia :)

En mä oo unohtanu!

...muuta kuin ottaa kuvia kaikista askarteluista ym. sähellyksistä, joten en oo viittinyt yrittääkkään kirjoitella mitään kuvattomia selostuksia tekemisistäni :) Mutta kerron kyllä joku päivä joulukuulumiset, kunhan muistan kaivaa sen kameran laukusta.
Sen verran joulukuulumisia nyt kuitenkin, että lähes kuukauden kestänyt syysflunssa huipentui pieneen sairaalareissuun tänään. Soitin aiemmin päivällä Peijakseen ja kysyin, kannattaako mun ulkopaikkakuntalaisena sinne mennä vai pitääkö odottaa että pääsen takaisin Kotkaan. Vastaus oli tyly, turha meille tulla kun omissakin on ihan tarpeeksi -tyylinen murahdus. No enpä sitten mennyt, vaan tyydyin pysymään kiltisti äitin sohvalla naapurilta lainattujen pore-panacodien kanssa.
Lopulta kipu meni lääkkeistä huolimatta niin kovaksi, etten enää suostunut omin keinoin pärjäämään, enkä varsinkaan kuuntelemaan perheeni jatkuvaa vitsin vääntöä ja vähättelyä "pikkuköhästäni". Marssin mitään kyselemättä Peijaksen päivystykseen ja ilmoitin epäileväni kylkiluun murtuneen. Mitään valitusta en ulkopaikkakuntalaisuudestani kuullut, vain normaalit yhteystietojen kyselyt ja potilaskertomus, jonka jälkeen ohjattiin odottelemaan lääkäriä. Parin tunnin odotuksen jälkeen pääsin lääkärin juttusille, tuskin kerkesin tuoliin istua kun jo lähetettiin röntgeniin, enkä senkään jälkeen kerennyt edes ilmoittautumaan tulleeni sieltä takaisin kun lääkäri kutsuikin jo takaisin huoneeseensa.
Diagnoosiksi sain kolme murtunutta kylkiluuta. Yksi pahemmin murtunut, kahdessa muussa vain pieniä hiusmurtumia. Lääkitykseksi vain panacodia ja buranaa. Yskänlääkettä olen hörppinyt jo niin paljon, että sitä lääkäri ei enää suositellut. Sen sijaan yskää hillitsemään kurkkupastilleja niin paljon kuin maha kestää, varovaisin siirtymin sisältä ulkoilmaan ja toisin päin, sekä ehdottomasti tupakan polttaminen normaaliin tapaan. Hieman nihkeästi tykkäsi tietenkin tuota tupakointia käskeä jatkamaan, mutta kun lopettaessa useimmiten lähtee kaikki siitä aiheutuneet kököt poistumaan hengitysteistä, ja sitä myöten yskä vaan jatkuisi ja pahenisi. Tupakointi on siis erittäin tärkeä osa toipumistani :D No okei, se heikentää luutumista ja paranemista yleensäkin, mutta mieluummin sitten vaikka triplamäärä maitotuotteita kuin uudelleen voimistuva yskä...
Uskomattoman hyvä palvelu, kerrankin. Pari kertaa jouduin Vantaalla asuessani käymään Peijaksessa, enkä koskaan saanut kunnollista apua kulloiseenkin vaivaani. Aina sai taistella hirveän sodan ihan vaan että sai edes ilmoittauduttua potilaaksi, puhumattakaan sitten siitä älyttömästä väännöstä lääkärien kanssa. Meinaan kyllä laittaa palautetta. Tuli jopa hyvä mieli, vaikka aikaa kuluikin järjettömästi. Henkilökunta oli ihana ja asiallinen sitten sen tuhraantuneen ajankin edestä :)
Lisää sairaslomaa kieltäydyin ottamasta. Kyllä mä tämän vielä tän vuoden puolella saan siihen kuntoon että olen sitten heti alkuvuodesta työkunnossa. Tahtoo jo töihin!
Että semmoista sairastelua tällä kertaa, ei mulla muuta :P

Ainiin, en oo saanut edelleenkään tota kommentointia toimimaan. En siis saa kommentoitua omaan enkä muiden kommenttibokseihin, koska haluamaani nimimerkkiä (vai mitä se siinä nyt kysyykään) pyydettäessä se valikko ei mulla klikkaannu auki. Ja koska se en saa siitä valittua nimimerkkiä, ei bloggeri anna mun kommentoida mihinkään. Saa auttaa jos joku osaa... :/

Niin joo, en mä oo muistanut tota kelloakaan siirtää. Kello on oikeasti 01:34 kun mä tätä näpyttelen, mutta tuo näyttää ihan omiaan. Laitan sen sitten oikeeseen aikaan kunhan joskus nyt muistan ja jaksan. Nyt mulla on kuitenki treffit Nukku-Matin kanssa...

Itkupotkuraivari

Murrr... Tänään oli reilu kolme viikkoa sitten tehdyn polvileikkauksen kontrolli. Meni mielestäni ihan hyvin, kirurgi ihmetteli hirveästi miten olen näin kovaa vauhtia toipunut kun normaalisti näissä tapauksissa ollaan niin kipeitä, ettei todellakaan lähdetä heti leikkauksen jälkeisenä päivänä katsomaan mitään musikaaleja, kuten me ystäväiseni Sinin kanssa tehtiin :D
Ehdoton minimitoipumisaika polven tähystyksissä on kuulemma kuusi viikkoa. Jostain syystä tuo leikkelijäni oli kuitenkin kirjoittanut vain kolme viikkoa ja nyt sitten yllätti minut uudella kolmen viikon saikulla. Kyllä tuli muutama kirosana kun sen kuulin. Olin jo odottanut töihin paluuta, sillä tunnen olevani jo niin hyvässä kunnossa, että tuntuu tyhmältä nysvätä kotona sohvalla tai huidella kaupungilla shoppailemassa, kun periaatteessa voisi töissäkin olla.
Tai siis terveeltä tuntui vielä vastaanotolta lähtiessä. Lääkäri piikitti polveeni jotain lääkettä, jonka pitäisi auttaa paranemista ja estää uuden arpikudoksen muodostumista (siitä kohta lisää). Pysähdyin matkan varrella töissä viemässä sairaslomalappuset pomolle. Siinä kuulumisia vaihtaessa olo meni todella huonoksi, pyörin hetken vielä kaupoilla, kun en uskaltanut yksin kotiinkaan mennä huimaavine päineni. Viimein kotiin päästyäni istuin n. puoli tuntia sohvalla. Siinä ajassa jalka oli turvonnut ja kipeytynyt niin paljon etten saanut edes ulos kinkattua, saati sitten nukuttua päiväunia aivan järjettömän väsymyksen yllätettyä.
Arvasin että vähän voi sattua kun vieraita aineita tungetaan jo valmiiksi "kipeään" niveleen, joten ei käynyt mielessäkään kysyä tuleeko siitä piikistä mitään sivuoireita. Olisi voinut lääkäri itsekkin kyllä kertoa jos tälläinen kuuluu asiaan... Siedän hurjan paljon kipua valittamatta, mutta nyt on tavarat lentäneet seinään urakalla kun turhauttaa taas olla ihan liikuntakyvytön ja sattuukin niin paljon, ettei enää itkua paljon pidätellä. Noooh... Ehkäpä tämä tästä vielä.
Niin ja siis polven tarina vielä.. Venäytin sen rappusissa lehtiä jakaessani. Ensin epäiltiin nivelkierukkavammaa, mutta magneettikuvauksista löytyikin 3,5 cm halkaisijaltaan oleva bakerin kysta, kystaa aiheuttavaa vammaa ei kuitenkaan kuvissa näkynyt, joten lääkäri tahtoi vielä tähystää sen. No sittenpä sieltä tarkemmin tonkiessa löytyikin kystan sijaan melkoinen möykky arpikudosta. Nyt en enää tarkkaan muista mitä kaikkea se kirurgi siitä tänään kertoi, mutta olin kuulemma tänä vuonna ainoa hänen muutamasta sadasta (nimenomaan jalka-)potilaista, joilta sellainen löytyi. Viime vuonna oli ollut kolme, mutta heillä kudos oli muodostunut polven sisäpuolelle, kun minulla puolestaan se oli tullut ulkosivulle. Sisäpuolella tuollaista kuulemma esiintyy harvoin, ulkopuolella ei ikinä. Ainakaan hän ei ollut koskaan nähnyt. Jalan olisi kuulemma pitänyt olla aivan järkyttävän kipeä, kun nivelkalvoa on härkitty ja rikottu, mutta ei... Meikäläinen viipottaa kuin ei olis polveen koskettukkaan. Ei tässä nyt turhasta viitti kitistä... :)

Järjestyksen askartelua

Pitkät sairaslomat ei oikein ole mua varten. En millään malttaisi pysyä paikoillani, varsinkaan nyt kun täällä äitini luona olisi niin paljon kaikkea pientä kivaa järjesteltäväksi ja paljon kavereita tavattavaksi. Kavereista ei sen enempää nyt, eikä oikeastaan niistä järjestelyistä ja askarteluistakaan kuin tämä yksi esimerkki. Ei mun aivokapasiteetti riittänyt muistamaan taas kameran olemassa oloa kaikkea hösätessäni...

Äitini myi aiemmin Oriflame-kosmetiikkaa, ihan noin niinkun harrastusmielessä. Meikkejä ja voiteita on siis joka paikka aivan väärällään. Järjestelin koko kylpyhuoneen niin että sieltä ehkä taas hetken löytää etsimänsä, ja lahjoitin ylimääräiset tai päiväykseltään hieman kyseenalaiset tuotteet sille samaiselle naapurintädille joka laittoi aiemmin kynteni.

Inhoan meikkipusseja, niistä ei löydä ikinä etsimäänsä ja tavarat on hankala pitää puhtaana ja järjestyksessä. Itsekin säilytän kotona meikkejäni isossa laatikossa, jossa ne saavat lojua hujanhajan, mutta josta kuitenkin löydän haluamani ensimmäisellä vilkaisulla. Päivittäin käytettävät meikit säilytän pienessä meikkipussissa, se sisältää vain sen mitä ehdottomasti tarvitsen meikkiä tehdessäni. 

Pienen etsimisen jälkeen löysin vanhan kenkälaatikon ja käyttämättä jäänyttä boordia. Boordissa oli onneksi liimapinta, joten homma oli harvinaisen helppo ja nopea. 

Laatikon päällystettyäni, käskin äitini valita pieneen pussukkaan vain ne meikit, jotka ehdottomasti täytyy olla mukana vaikkapa äkkilähdön sattuessa. Loput tuotteet laitettiin laatikkoon ja laatikko kylpyhuoneeseen niiden aikaisempien miljoonien meikkipussien tilalle. Helpompaa, siistimpää ja kauniimpaa :)

Ennen:

 Jälkeen:

Kynsiamatööri

En juurikaan laittele kynsiäni. Olen kyllä pikkuhiljaa sen verran innostunut, että viiloja ja hoitotuotteita on ilmestynyt kaappiin jo melkoisesti. Lakata en kuitenkaan osaa, enkä töissä saa edes sellaista pitää, joten yritä nyt siinä sitten pitää kynnet kauniina. 

Tässä on tullut kohta jo kolme viikkoa sairaslomailtua polvileikkauksen takia. Heti loman alussa ilmoitin äitini naapurille, että hän saa laittaa minulle kynnet, nyt kun kerrankin saan semmoisia pitää. Ei se naapurintätikään mikään ammattilainen ole, mutta on sillä sentään geelit ym. tarvikkeet :P 

Noh, homma alkoi sillä, että naapurin geeli olikin mennyt jo huonoksi. Yritin sitten metsästää jostain semmoista ja vasta kun olin jo menettämässä toivoni, löysin Kicks-liikkeestä setin, joka sisälsi tippejä, liimaa, sellaisessa kynsilakkapullossa olevan geelin ja suihkutettavan aktivaattorin geelin kuivattamiseen. Hieman ennakkoluuloisesti sitä sitten kokeiltiin, mutta yllätyttiin positiivisesti kun geeli oikeasti kovettui ilman uuneja ja lamppuja ym. laitteita!  Kiva ylläri on ollut myös kynsien kestävyys, ainoastaan pikkurillistä irtosi tippi ensimmäisen viikon jälkeen, mutta sen liimaus epäonnistuikin laittaessa. Nyt en setin nimeä muista, mutta n. 18 euron hintaan sitä Kicksissä myytiin. Geeliä ja suihketta myydään myös irtopulloissa, mutta niiden hinta olikin sitten n. 8 euroa kpl. Halvemmaksi siis tulee ostaa koko setti tippeineen ja liimoineen. Mitään en kynsien laitosta ymmärrä, mutta tätä tuotetta suosittelen! Sopii tumpelommallekin kynsien kaunistelijalle :)

Lopuksi lakattiin kynnet räikeän pinkeiksi ja koristeltiin kukilla. Harmi etten niistä tajunnut ottaa kuvaa, olivat aivan älyttömän hienot. Nyt jouduin lakkaamaan edellisten lakkojen ja koristeiden päälle, kun alkoivat olla jo melko kasvaneet ja lakka sieltätäältä lohkeillut. Uudet lakat laitoin viime shoippailureissullani löytämilläni Kone Helsingin lakoilla. Alla kullan väristä "aluslakkaa" ja päällä sinistä graffitilakkaa. En ole millään suostunut uskomaan, että graffitilakka oikeasti halkeilisi niin hienosti kuin kuvissa, mutta niin se vaan minunkin kynsissäni repeytyi todella upeasti. Taitaa meikäläisen kynsissä näkyä jatkossa paljon graffitia. Huikean helppo tapa saada kauniit ja hauskasti kuvioidut kynnet :)

No kun kaikki muutkin...

Kaapeissani lojuu kymmeniä aloitettuja päiväkirjoja. Jokaiseen on kirjoitettu korkeintaan yhden viikon mietteet, enempään ei minun keskittymiskyky riitä. Monta kertaa olen pohtinut bloginkin aloittamista, mutta kun ei siitäkään hei kuitenkaan mitään tulisi, niin en ole viittiny edes yrittää. Nyt kävi kuitenkin houkutus niin suureksi, että pakko tulla perässä. Ei ole kiva lueskella kavereiden blogeja ja kommentoida anonyyminä, eikä ole kiva facebookkiin kirjoitella aina tekemisiään, ei siellä saa kirjoitettua niin hienoja ja pitkiä postauksia kuin kaikki blogeissaan rustaavat.
Itsekin askartelen ja näperrän paljon. Minulla on ihana koira, jolta ei vauhtia ja älynväläyksiä puutu. Eikä niitä älynväläyksiä ja hulluja tilanteita minultakaan puutu! Viimeksi aamulla (no nyt ollaan jo seuraavan päivän puolella, eli puhutaan siis eilisestä päivästä) tohelsin oikein urakalla. Kaatusin heti sängystä noustuani naamalleni. Kunhan vaan kompastelin omiin varpaisiini :D Polvi on aivan ruvella, hyvä kun housuja pystyy vetämään jalkaan ilman että itku tulee. Seuraavaksi hain peiton makuuhuoneesta, koska muualla talossa oli niin julmetun kylmä. Onnistun sitten kompastumaan vielä siihen peittoonkin ja taas lennettiin. Tällä kertaa oli onneksi peitto pehmusteena ja säästyin kolhuilta :P
No mutta tässäpä nyt oli vaan tämmöinen aloituspostaus. Jostainhan se on pakko aloittaa... Nyt untenmaille ja huomenna sitten väkertämään ensimmäistä varsinaista postausta :)

Ainiin, sovitaan vaikka niin, että tää on nyt sitten etukäteinen uudenvuodenlupaus. Lupaan päivitellä blogiani vähintään kerran viikossa (ainoa minulle asetettava realistinen tavoite :D), pyrin toki muistamaan useamminkin :)