Mä tiesin että enkelit on kieroja kuin rinkelit

Muutama viikko on ollut nyt ihan älytöntä surua. Iina tuli loppiaisena kotiin, tietenkin hilpaistiin heti puistoon kavereita treffaamaan ja huomattiin järkytykseksemme, että meidän yhden hyvän kaverin, ikinuoren villakoiramummon omistaja tuli meitä moikkamaan, ilman koiraa... Se koira oli ollut melkoisen kipeä silloin kun Iina lähti kasvattajalleen, jotenkin arvasin ettei me taideta tulla sitä enää näkemään. Ja niin siinä sitten kävikin... Pahinta tässä on se, että sen koiran omistaja, yhtä ikinuori ukko hänkin, kuoli  heti koiransa perään pari viikkoa sitten. Sitä olen surenut todella paljon. Siinä oli semmoinen tyyppi jolle pystyi puhumaan oikeastaan mistä vaan ja aina hän sai koko puiston nauramaan, oli kenelläkin sitten miten huono päivä tahansa. Toisaalta hienoa, että kuoli niin sanotusti saappaat jalassa, mutta toisaalta niin väärin... Miten mies, olkoonkin jo vanha, voi kuolla aivan yhtäkkiä, vaikka joka päivä lenkkeili, kävi salilla ja vaikutti jatkuvasti milloin missäkin, politiikasta koirapuiston asioihin... 

Noh, siitä on nyt päästy vähitellen yli jo. Nyt kuitenkin iski uutinen Pyhtäällä koiran raadelleista susista. Isäni asuu aivan naapurissa ja lähes jokainen siellä toimii koirien tarpeiden hoitamisen kanssa samoin: pihalle vaan ja tule sitten takaisin kun olet asiasi tehnyt. Nyt kuitenkin kävi huonosti... Luulin kyseisen koiran olevan minulle vieras, en tiennyt yhtäkään bordercollieta siellä, tai niin ainakin luulin. Juuri äsken kuulin, että kyseessä oli vanhan kaverini perheen 16-vuotias koiramummo. Siis 16-vuotias! Me muutettiin sinne kylälle minun ollessa ensimmäisellä luokalla, ja olen sen koiran tuntenut siitä asti. Tästä ei ole kovin kauaa kun kaverini pitkästä aikaa tapasin ja hämmästyin kuultuani, että se hauvavanhus on vieläkin elossa... Ei ole enää, ja nyt mulla vasta onkin suru puserossa! Ei olisi sekään rakastettu ja rakastava lemmikki ansainnut tuollaista kohtaloa. 

Juuri tänään töissä puhuin työkaverin kanssa tuosta uutisesta. Hän sanoi käyvänsä silloin tällöin pienen poikansa kanssa katsomassa 7-tien varressa kaivinkoneita, siinä vieressä kun asuvat ja siellä kun rakennetaan nyt sitä uutta moottoritietä, oikea pikkupojan unelma. Olivat kuulemma juuri nähneet siinä metsässä kulkiessaan kahden ison koiran jäljet, ihmisen jalanjälkiä ei missään, eikä kenelläkään lähistöllä hänen tietääkseen edes ole isoa koiraa. Ne sudet siitä mitä todennäköisimmin oli kulkeneet, suunta ainakin oli suoraan Pyhtäälle, eikä siitä kovin pitkä matka autiota metikköä pitkin sinne Hirvikoskelle edes olekkaan. 

Eilen käytiin Iinan kanssa iltalenkillä Katariinassa. Kyllä säikyin itsekin jokaikistä rapsahdusta siellä metsässä. Hieman kuitenkin naurahdin kun oltiin juuri tulossa metsästä rantaan, Iinan kävellessä pitkässä hihnassa kaukana edelläni, rantaviivaa pitkin käveli joku pariskunta koiransa kanssa ja yhtäkkiä nainen lähti pinkomaan hurjaa juoksua koiran kanssa. Mies jäi siihen meitä päin katselemaan ja yhtäkkiä huusi naisen perään "ei se ookkaan susi, tai ainakin sillä on emäntä narun päässä!" :D En ole siis ainoa joka täällä säikkyy. On minun pelolleni jo monta kertaa naurettukin, mistä ne tänne saarelle eksyisivät. (En nyt löytänyt karttaa tähän linkitettäväksi, katsokoot itse se joka tahtoo nähdä missä me eletään.) No onhan tuossa pari siltaa ja jäätäkin menee jo sen verran reilusti rantoja pitkin, että helpostihan sieltä kipittelisi jos niin tykkäisi. Ja juuri kertoi toinen työkaveri, että niilläkin oli jokunen aika sitten käyneet sudet raatelemassa naapurin koiraa, ihan Haminan keskustan laidalla. Ei ne siis kaupunkielämääkään paljoa karta, tosin luulen että kyseessä on sama susipari, joten jospa ne olisi nyt sitten suunnanneet vaan suosiolla tästä meidän ohi jo.

Että semmoista tänne meidän kylille. Nyt sais luvan tämmöiset suru-uutiset hetkeksi jäädä tulematta, alkaa tuntumaan jo aika pahalta kun kaikki tapahtuu niille, jotka sen kaikkein vähiten ansaitsisivat :/

Meidän ikkunalla palaa tänään kolme kynttilää. Ne on omistettu K:lle, L:lle ja I:lle <3 Olkaahan kunnolla siellä, missä oottekin!