No okei...

No sinne meni mun mykkäkoulut, kiitos Sinin.

Kerro kymmenen asiaa joista pidät ja haasta sitten viisi bloggaajaa tekemään sama. Pidemmittä puheitta, ilman sen kummempia selityksiä 10 asiaa joista pidän ihan mielettömästi:

1. Mamman pikku höntti aka. Iina <3 (Siitäkin huolimatta, että se sekuntia ennen tämän julkaisua meni ja oksensi sekä sohvalle, että mun syliin...)

2. Se saamarin lurjus perheineen joka mut tähän haastoi, sekä tietty ne kaksi muuta parhainta ystäväistäni.

3. Ulkoilu, lenkkeily ja varsinkin sen jälkeinen olo.

4. Vaatteet, asusteet ja kaikki mahdollinen mitä päälleen voi pukea!

5. Värit. Etenkin kohtaan 4. yhdistettynä.

6. Omat hiukset! Niistä saa väsättyä ihan mitä vaan, paitsi piikkisuoraa ja litteää...

7. Kesä, kesäjuhlat, uiminen joessa tai meressä.

8. Puerto de la Cruz Teneriffalla ja Helsingborg Ruotsissa. Mut saa ottaa kumpaankin paikkaan mukaan oppaaksi ihan milloin vaan!

9. Puhtaan pyykin tuoksu. Surf-merkistä jää paras tuoksu!

10. Korujen teko. Ei tietty mitään Siniemilian tasoista, vaan ihan Tiimarin tarvikkeista väsätyt helmikorut...

Ja koska mulla ei ole viittä bloggarikaveria, niin haastan vain Siniemilian ja Mari-Liisin.

Palloilua

Mitä tapahtuu kun otetaan yksi hyperaktiivinen ja superenerginen pallohullu koira, tennispallo ja kamera ja lähdetään ulkoilemaan? No tämmöistähän siitä...

Ei, kuvaan ei ole eksynyt corgi. Ihan puhdasrotuinen saksanpaimenkoira se siinä vaan töpsyttelee :D

"Jiiiiiihaaaa!!"

Kimppuun!

Kamerapussi

Niin... Mä sain sen kameran laturin vihdoinkin, jos ei jo edellisen postauksen kuvanlaadusta käynyt selväksi :D Mutta kappas kun vanha kameran suojakotelo/-laukku meni ja hajosi heti kun sen tuolta laatikosta otin esiin. Eipä auttanut siis muu kuin ottaa numeron 3 puikot ja neljä kerää erivärisiä Novitan Ilona- ja Tuomas-lankoja, luoda 28 silmukkaa (tällä määrällä tulee ainakin Canon Ixukselle sopiva pussi) ja neuloa pelkkää oikeaa kunnes neulos oli n. puoli senttiä kameraa pidempi. Päättelin työn, otin neulan ja ompelin ala- ja sivusaumat umpeen. Lukemattomista yrityksistä ja harjoituksista huolimatta, en osaa päätellä kovin joustavasti, joten ompelin päätellyn päädyn alasaumaksi ja jätin aloituspäädyn avoimeksi. Meinasin tehdä vielä napeilla suljettavan läpänkin tähän, mutta kyllä se kamera näyttää ihan ilmankin sisällä pysyvän. Katsotaan nyt jos joku päivä innostun tätä vielä tuunaamaan...

Talven pelastajat

Talvisin ja kesäisin mun iho on aina parhaimmillaan. Epäilen sen johtuvan siitä, että silloin tulee huollettua ihoa huomattavasti paremmin kuin kevään ja syksyn leppoisemmissa sääolosuhteissa. Kesällä käytän todella vähän meikkiä ja pesen ihon usein, jottei hiki ja lika jumahda ihohuokosiin. Talvisin puolestaan huolehdin siitä, että iho on hyvin suojattu ja kosteutettu. Talvisin tulee käytettyä aika paljonkin meikkiä, mutta sekin omalta osaltaan suojaa iho viimalta ja pakkaselta, ja tuleepahan myös pestyä kasvot paljon huolellisemmin kuin silloin kun ei ole meikannut.

En ole mikään ehdoton luomuilija, mutta tottakai mieluummin valitsen luonnonmukaisemman tuotteen teollisesti tuotetun sijaan, mikäli rahatilanne ja tuotetarjonta sen sallii. Vuosi sitten keväällä löysin Kotkan satamassa järjestetyiltä käsityömarkkinoilta mesiangervovoidetta. Voide sisältää vain rypsiöljyä, kookosrasvaa, mehiläisvahaa ja mesiangervoa. Tuote on tarkoitettu kuivan ihon hoitoon ja lihas- ja nivelkipuihin, mulle siis aivan täydellinen! Eikä maksanutkaan kuin muistaakseni vaivaiset viisi euroa, purkkikin on kyllä pieni, mutta koska voide on todella kiinteää, ei siitä ole ahkerassakaan käytössä kulunut vielä juuri mitään. Käytän tätä aika säännöllisesti, lähinnä niskaan ja hartioilleni, jotka ovat jatkuvasti jumissa. Myös nivelsärkyihin tämä on auttanut mielestäni todella hyvin. Eihän se esimerkiksi tuota polveani paranna, mutta on se kivun aina lievittänyt pitkäksi aikaa. Olen todennut tämän myös aivan loistavaksi kasvovoiteeksi pakkaspäivän ulkoiluihin. Kasvoille en tätä kovin usein käytä, mutta kyllä se on ihan loistava apu vapaapäivinä koiran kanssa meren rannassa ulkoillessa. 

Mesiangervovoiteen vieressä samalta myyjältä ostettu huulivoide, aivan loistava sekin. Purkki on niin pieni, ettei siihen mahdu tuoteselostetta, ja arvatkaapa vaan onnistunko säilyttämään mitään lippulappusia puoltakaan vuotta... Huulivoiteen vaikuttavista aineista ei siis nyt ole tietoja. Pienet muistikuvat kuitenkin on, että olisi peruspohjaltaan ollut myös tuota kookosrasvaa ja mehiläisvahaa.

Huulivoide on tuommoista kiiltävämpää ja jättää oikeasti aika mukavan kiillon huulille, ei tarvitse muuta tuotetta kaverikseen vaan näyttää oikein hyvältä ihan yksin.

Mesiangervovoide puolestaan on ihan tuollaista mattapintaista. Haju on muuten aika voimakas, itse käytän vain silloin kun en ole lähdössä mihinkään, tai ehdin vähintään käydä suihkussa ennen lähtöä :D

 

Tuossa vielä valmistajan yhteystiedot, jos joku kiinnostui... Minä ainakin suosittelen näitä voiteita ihan vilpittömästi :)

Vakkarikäsivoide on tänä talvena ollut Weledan granaattiomena-voide. Sain sen äitini tädiltä vieraillessamme hänen luonaan Ruotsissa. Olen pitkään haaveillut kokeilevani Weledan tuotteita, mutta esimerkiksi tuon käsivoiteen 30 euron hinta on ollut vähän turhan suuri vain kokeiltavaksi. Mutta jos ilmaisiksi saa, niin mikä ettei :D Tästäkin tuli äkkiä lempparini. Voide imeytyy suht nopeasti ja todellakin siis imeytyy, vaikkei kädet olisikaan ihan täysin korput jo. Haju on tässäkin aika voimakas, eikä ihan niin ihanan granaattiomenainen kuin voisi kuvitella. Mutta äkkiä siihenkin tottui kun monta kertaa päivässä läträili...

Niin ja sitten vielä tää Nivean Soft. Tarkoitettu kasvoille, vartalolle ja käsille, eli ihan mihin vaan siis. Tutustuin tähän vuosia sitten erään ystäväni kautta ja kovasti epäilin, uskaltaako vartalovoidetta kasvoille ihan päivittäin laitella. Mutta kokeiltuani jäin koukkuun, enkä ole halunnut irti päästäkkään. Voide on todellakin pehmeää, eikä ollenkaan sellaista tönkköä ja rasvaista kuten useat vartalovoiteet tahtovat olla. Ihan hirveästi en yleensä raaski tätä vartalolle käyttää, muuten kuluttaisin yhden purkin viikossa! Ihan huippuriittoisaa tämä siis ei ole, mutta kyllä se vähintään kuukauden minulla on yleensä kestänyt. Tuoksua tässä ei ole, en nyt jaksa kaivella purkkia kaapista tarkistaakseni onko ihan kokonaan hajusteeton, mutta jos onkin niin hyvin miedosti. Hintaa on yleensä jonkinverran yli 5 euroa ja tuotetta löytyy lähes jokaisesta marketista aina sokoksiin ym. asti.

Kaulahuiveja ja amigurumeja

Ihan ensin pahoittelen taas kuvien kännykkälaatua. Mut hei! Tänään tuli postista ilmoitus, että mua olis paketti odottelemassa, jeeeee... Saan vihdoin ton paremman kameran toimimaan :D 

Aloitetaan nyt sitten vaikka tästä H&M:n myssy+kaulaliina -setistä, jota olen jo pitkään hypistellyt niin myymälässä kuin netissä, mutta nyt se sitten tarttui mukaani heiluteltuaan kassan vieressä viiden euron hintalappuaan. Hyvä että tarttui... Väri ja malli on ihanan normaali, muttei kuitenkaan ihan tylsä, verrattuna mun muihin räikeisiin ja vähän hassutteleviinkin talviasusteisiin. 

Sitten vähän käsitöitä...

Löysin Anttilan alelaarista jo marraskuussa polvileikkaukseni jälkeen niin kaunista lankaa, että ostin samantien niin monta kerää kuin shoppailuavustajana olleen veljeni syliin vain mahtui (kannattaa sillointällöin kinkkailla kyynärsauvojen kanssa, ihan vaan siitä pienestä ilosta, että ostosreissuilla muut kantavat kaikki ostoksesi puolestasi ;) Kyseessä on siis Novitan Rose Mohair -langan Lux-versio. Novitan sivuilta löysin ihanan näköisen ohjeen, mutta... Kiedottuani valmiin huivin kaulaani, olin melkoisen pettynyt. Huivi ei asettunut ollenkaan niin nätisti kuin ohjeen kuvassa, näytti ennemmin semmoiselta aaltoilevalta kaulurilta, joita joskus taitaa joillain pelleillä nähdä. Annoin sen siis suoraan kiertoon, alunperinkin sen piti mennä joululahjaksi, mutta toisen ystäväni sijaan saajaksi vaihtui Sini. Malli, eikä varsinkaan väri ollut mielestäni yhtään Sinille sopiva, mutta se nyt ainakin osaisi keksiä sille jotain muuta käyttöä, vaikka sitten purkamalla koko höskän ja väsäämällä siitä jotain muuta. En tiedä mitä sille huiville nykyään kuuluu... Sini! Ooks sä keksiny sille jo uuden elämän? :D 

No mutta niin... Yritinpä sitten uudelleen, ilman sen suurempia ohjeita. Aluksi virkkasin vain ihan tavallista, tasaista kaulaliinaa, sitten ympärille sen alkuperäisen Novitan ohjeen mukaisesti muutama kerros silmukoiden lisäilyä. Ja tadaa! Nyt siitä tuli oikein nätti ja hyvin istuva röyhelöhuivi :) 

Yritin ottaa edes jonkinnäköistä "tekniikkakuvaa", jos nyt joku muukin innostuu tätä kokeilemaan. Lanka siis sitä Novitan Rose Mohairia, niitä löytyy lähes aina alelaareista alle kahden euron hintaan per kerä. Lankaa menee yhteen huivin tasan kaksi kerää ja ison koukun ansiosta huivi valmistuu ihan supernopeasti! Itseltäni meni vain kaksi tuntia!

Sitten vielä eilen syntynyt ensimmäinen amigurumini. 

En oikein innostu tästä Japani-trendistä, ja siitä että kaikelle täytyy nykyään löytyä japaninkielinen termi. Mieluummin nimittäisin näitäkin pehmoleluiksi, mutta koska tahdon, että muutkin näitä googlesta löytäisivät, puhutaan nyt sitten näistä ihan amigurumeina. 

Ohjeen löysin täältä. Ihan perusohje ja aivan järjettömän kätevä "taulukko/ohje" perusympyrälle. Ohjeen mukaanhan tästä olisi siis pitänyt tulla kissa, mutta esikoisethan on aina vähän semmosia harjoituskappaleita, niin en nyt sitten tiedä mikä tämä oikeen on :D Hyvä esimerkki siis siitä, että kunhan oppii tuon peruympyrän ja lisäykset ja kavennukset, saa helposti tehtyä ihan minkälaisen örkkimörkin tai elukan tahansa :) Nyt mulla on jo seuraava pään ja vartalon verran valmiina. Saa nähdä mikä siitä tulee... :P

Sinne meni...

Apua! Mä olen taas koiraton! Eilen alkoi kasvattaja kyselemään, että missä kohtiin mennään meidän karvapalleron juoksujen kanssa. Totesi sitten, että voisi tänään tulla täällä käväisemään astutuksen merkeissä. Olin koko ajan siinä käsityksessä, että se ottaa uroksen mukaan ja tulee vaan käväsemää täällä hoitamassa hommat, mutta...
Herättiin Iinan kanssa päikkäreiltä kun puhelin alkoi pirisemää. Kasvattaja ilmoitti olevansa viiden minuutin kuluttua perillä, joten me hilpaistiin äkkiä pihalle ja kerettiin hetki siinä remuamaan ja rapsuttelemaan. Sitten tuli kasvattaja, avasi auton takaluukun ja hyppäytti koiran sinne, minä höhlä aloin sitten katselemaan, että minnespäin autoa uskallan istua, että päästään hurauttamaan jonnekkin tuonne puiston laidalle hoitamaan hauvojen vauvapuuhia. Ihmettelin kovaan ääneen, että missäs se sun uros on, johon kasvattaja totesi että ei se mitään semmoista ole ottanut mukaan, oli kuulemma vaan tulossa hakemaan ipanan mukaansa.
Jäin kyllä aika sanattomaksi. Ei se minua haittaa, en vaan osannut yhtään varautua... :D Parempi näin, se neiti kun on aika tiukkis ja pihtari, eikä todellakaan mitenkään ennustettavissa niitten halujensa kanssa, niin ei todellakaan ole varmuutta että onnistuisi yhdellä tapaamisella heti. Ja jos ei onnistu luonnollisesti, niin sitten kuulemma hoidetaan homma jo keinotekoisesti. Saadaanpahan vihdoin siis ne ekat pennut tehtyä, eikä tarvii olla koko ajan stressaamassa noita juttuja. Jäi nyt vaan vähän auki, että tuleeko se ipana sieltä sitten kotiin heti kun astutukset on onnistunu, vai pysyykö siellä siihen asti että on muksut pyöräyttänyt. Eiköhän sekin selviä sitten...
Huh. Onneksi sain jo hyvää treeniä tästä koirattomuudesta, mutta pieni harmitus kyllä jäi kun se penska noin nopsasti lähti... Ei ehditty edes heippaa sanoa. Vaikka parempihan sekin on näin, ei ehtinyt Iinalle tulla hätä, että mihin on nyt joutumassa...
Mitähän tässä nyt sit tekis... Taidan pistää vaan hiusvärit päähän ja ottaa sukkapuikot esiin. Tai ei, kyllä nyt tarvitaan virkkuukoukkua ja mun harmipeittoa. Se on semmoinen jämälangoista väsätty viltin alku, jota aina virkkailen kun on stressiä tai jokin harmittaa. Ajatusten pois saamisen lisäksi piristää katsella peiton monen monista langan pätkistä koostuvaa värien sekamelskaa. Joo... Lankalaatikolle suuntaa hän, palaillaan! :)

Gotta love Freeman!

Voi vitsi kun en älynnyt ottaa ennen ja jälkeen kuvia, nyt kävi nimittäin sellainen taikatemppu, etten meinaa vieläkään uskoa silmiäni. 

Käytän Freemanin Avocado & Oatmeal -savikasvonaamiota. Se kuivuu naamalle ja imee mennessään melkoisesti huokosiin kerääntynyttä p***aa, toimii siis mun mustapäitä kasvattavalle nenälle paremmin kuin hyvin. Tänään kuitenkin unohdin naamion yli tunniksi kasvoilleni, innostuttuani näpertämään taas kaikkea muuta siinä samalla. Muistin naamion vasta naurahtaessani koiran tohinoille, ja voi jessus että teki kipeää kun kivikovaksi kovettunut naamio lohkeili ihon liikkeiden mukana. Vilkaisin peiliin ennen pesua ja huomasin naamion olevan täynnä pieniä likaläikkiä, kaikki aikalailla just siellä missä mulla eniten on niitä tukoksia. Pesin naamion äkkiä pois vapauttaakseni naamani taas ilmehtimään kivuitta, ja mitä näinkään taas peiliin katsoessani... Ei näpyn näppyä eikä yhden ainuttakaan mustapäätä! Yleensä tuo savinaamio vaan pienentää noita ongelmakohtiani, mutta nyt kun se oli saanut kunnolla kuivua ja jatkaa vielä täysin kuivuneena lian imemistä, teho parani moninkertaisesti! Lopuksi tietysti vielä Freemanin Goji Berry Hydration Mask kosteuttamaan saven kuivattama iho ja viimeistelynä Nivea Soft -voide, joka on ihan ykkössuosikkini. Siitä riittäisi niin paljon kehuja ja ylistystä, että täytynee tehdä ihan oma postauksensa siitä joskus...

Rakastan Freemanin tuotteita, omistan varmaan puolet kyseisen merkin tuotteista, ja lisää tulisi, jos niitä vaan jostain löytäisin. Mm. Enzyme Mask Pineapple -naamiota olen metsästänyt jo pitkin Suomea, mutta mistään en ole löytänyt. Sensaisti-blogista löysin toimivan kuuloisen aspiriini-kuorinnan ohjeen jota piti tietenkin heti päästä testamaan. Turvauduin tuon kyseisen naamion puutteessa Freemanin Refining Cleanser Pear -kasvojenpuhdistusgeeliin, joka myöskin sisältää salisyylihappoa tuon ananas-naamion tavoin. Toimii tämäkin ihan hyvin naamiona käytettynä, mutta en nyt vaan saa rauhaa ennenkuin olen saanut kokeiltua tuota ohjetta ihan oikeilla tuotteilla. Joten jos joku tietää mistä mahtaisin tuon ananas-naamion löytää, saa vinkata! Myös mansikka-suklaa -naamio ja hiustenhoitotuotteet olisi ihania ;)

Burgundy Frost

Semmoinen Wet'n Wildin sävy löytyi tällä kertaa seppälästä, hintaa huimat 97 senttiä, kiitos alennusten!:D Väri on aika perus viininpunainen, tosin nimensä mukaisesti melko "huurteinen" ja kimalteinen. Tosi nätti, mutta koska viininpunainen ei ihan ole se mun juttu niin....

...innostuin sitten vielä vähän leikkimään. Alla siis se Wet'n Wildin Burgundy Frost, eli sävy E412A, keskellä raitana Mavalan numero 29, eli Glasgow. Oikeasti aika liilan sävyinen, kuvassa näyttää vaan ihan harmaalta. Kynnen kärjessä sitten Golden Rosen Fantastic-lakka, sävy 184. 

Lakat sudittu ihan vapaalla kädellä, koiran tietenkin just silloin rapsutellessaan itteään sohvalla kyljessä kiinni. No, enpä mitään kovin kummoista tulosta hakenutkaan, huomenna kun ois vuorossa hiusten värjäilyä, kasvonaamioita, siivousta ym. hommaa, jonka jälkeen ei ole näistä lakkauksista enää paljoa jäljellä. Että semmoista. Tää päivä meni ihan nukkuessa ja kaverin kanssa koiria lenkitellen. Jospa huomenna sitten sais jo vähän enemmän aikaseksi... :)

Pffffff....

Huoh. Ei mulla mitään asiaa oo,  tai siis olis, mutta kun niitä on ehtiny jo kerääntyä niin paljon, ettei tiiä mistä alottais, eikä nyt kyllä jaksa edes keskittyäkään mihinkään sen kummemmin.
Mulla menee unirytmit aika kausiluontosesti ja nyt on ollut aamuvirkku-vaihde jo aika pitkään päällä. Ja tietenkin just silloin osuu vain iltavuoroja, eli herätään 05-06 aamulla, klo 15 tai 17 töihin ja töistä sitten kotiin joskus 22-24 välillä. Ei varmaan ihme jos alkaa olemaan olo aika kuollut... Tänään tuli jo viimeisiä iltahommia töissä laitellessa melkonen itku, ei olisi millään jaksanut, olisi tehnyt mieli jättää kaikki levälleen ja tulla sitten vaikka aamulla jatkamaan, mutta kun itse pomo on seuraavana päivänä aamuvuorossa (ollut nyt useamman päivän jo näin) niin tahdon olla oikein extrahuolellinen, multa kun tuppaa muutenkin aina unohtumaan jotain illalla häslätessäni.
Noooh, huominen enää ja sitten onkin kolme päivää vapaata putkeen. Unta! <3
Vasemman rinnan alle sattuu edelleen niin paljon etten tiiä miten päin olisin. Lääkäriin en uskalla mennä, ettei ne taas laita saikulle, enkä kyllä keksi mitä ne voisi tälle tehdäkkään. Panacod ei auta, lepo ei muuta kuin pahenna, yskä ei lopu ja sen hoitamiseen on multa keinot loppunut jo aikoja sitten, olen hautonu kylmällä ja kuumalla, ilman mitään vaikutusta, kokeillut ideaalisidettä rintakehän/kylkien ympärillä ja mitähän muuta... Ainoa toimiva on kumartua ihan kippuraan yskän iskiessä. Silloinkin sattuu niin että itku tulee joka kerta, mutta auta armias jos en ehdi kumartumaan ennen yskäisyä... Silloin meinaa kyllä silmissä jo sumentua.
Monta juttua on jäänyt nyt noiden kamera-sekoilujenkin takia kirjoittamatta. Kännykän muistikortti nököttää edelleen läppärissä kiinni, kameran kortti puolestaan kylppärin hyllyllä :P Kuvia mä oon ottanut, mutta ne on tietysti laitteiden omissa muisteissa, eikä mulla ole minkäänlaisia piuhoja niihin. ...ainakaan missään lähistöllä. Toivon nyt, että saisin tori.fi:stä ostamani ixuksen tarvikkeineen pikaisesti postissa (rahathan laitoin jo viime viikolla, sen jälkeen ei ole myyjältä sähköpostiin kilahdellut viestin viestiä, hmph!) Löysin sieltä siis sellaisen paketin, johon kuului rikkinäinen Canon ixus107-kamera (omani on 105, mutta sama laite se käsittääkseni on), laitteen kaikki piuhat, laturi, akku, muistikortti ja vaikka mitä... On se mun oma laturikin jossain, mutta helpoimmalla pääsen nyt näin. Sittenhän se viimeistään löytyy kun (jos) saan sen uuden laturin joku päivä kätösiini.
Shoppailuakin on tullu harrastettua pikkuisen. Melkosia alelöytöjä oon onnistunut taas tekemään. Mutta tsemppaan nyt sitten viikonloppuna ja postailen niistä sitten... En jaksa edes lukaista tätä läpi ennen julkaisua, kunhan nyt taas piti vähän purkaa sydäntä.
Ens kerralla vähän iloisempia ja pirteämpiä fiiliksiä! :) Nyt niitä unia, että selviää vielä huomisesta...

Mä tiesin että enkelit on kieroja kuin rinkelit

Muutama viikko on ollut nyt ihan älytöntä surua. Iina tuli loppiaisena kotiin, tietenkin hilpaistiin heti puistoon kavereita treffaamaan ja huomattiin järkytykseksemme, että meidän yhden hyvän kaverin, ikinuoren villakoiramummon omistaja tuli meitä moikkamaan, ilman koiraa... Se koira oli ollut melkoisen kipeä silloin kun Iina lähti kasvattajalleen, jotenkin arvasin ettei me taideta tulla sitä enää näkemään. Ja niin siinä sitten kävikin... Pahinta tässä on se, että sen koiran omistaja, yhtä ikinuori ukko hänkin, kuoli  heti koiransa perään pari viikkoa sitten. Sitä olen surenut todella paljon. Siinä oli semmoinen tyyppi jolle pystyi puhumaan oikeastaan mistä vaan ja aina hän sai koko puiston nauramaan, oli kenelläkin sitten miten huono päivä tahansa. Toisaalta hienoa, että kuoli niin sanotusti saappaat jalassa, mutta toisaalta niin väärin... Miten mies, olkoonkin jo vanha, voi kuolla aivan yhtäkkiä, vaikka joka päivä lenkkeili, kävi salilla ja vaikutti jatkuvasti milloin missäkin, politiikasta koirapuiston asioihin... 

Noh, siitä on nyt päästy vähitellen yli jo. Nyt kuitenkin iski uutinen Pyhtäällä koiran raadelleista susista. Isäni asuu aivan naapurissa ja lähes jokainen siellä toimii koirien tarpeiden hoitamisen kanssa samoin: pihalle vaan ja tule sitten takaisin kun olet asiasi tehnyt. Nyt kuitenkin kävi huonosti... Luulin kyseisen koiran olevan minulle vieras, en tiennyt yhtäkään bordercollieta siellä, tai niin ainakin luulin. Juuri äsken kuulin, että kyseessä oli vanhan kaverini perheen 16-vuotias koiramummo. Siis 16-vuotias! Me muutettiin sinne kylälle minun ollessa ensimmäisellä luokalla, ja olen sen koiran tuntenut siitä asti. Tästä ei ole kovin kauaa kun kaverini pitkästä aikaa tapasin ja hämmästyin kuultuani, että se hauvavanhus on vieläkin elossa... Ei ole enää, ja nyt mulla vasta onkin suru puserossa! Ei olisi sekään rakastettu ja rakastava lemmikki ansainnut tuollaista kohtaloa. 

Juuri tänään töissä puhuin työkaverin kanssa tuosta uutisesta. Hän sanoi käyvänsä silloin tällöin pienen poikansa kanssa katsomassa 7-tien varressa kaivinkoneita, siinä vieressä kun asuvat ja siellä kun rakennetaan nyt sitä uutta moottoritietä, oikea pikkupojan unelma. Olivat kuulemma juuri nähneet siinä metsässä kulkiessaan kahden ison koiran jäljet, ihmisen jalanjälkiä ei missään, eikä kenelläkään lähistöllä hänen tietääkseen edes ole isoa koiraa. Ne sudet siitä mitä todennäköisimmin oli kulkeneet, suunta ainakin oli suoraan Pyhtäälle, eikä siitä kovin pitkä matka autiota metikköä pitkin sinne Hirvikoskelle edes olekkaan. 

Eilen käytiin Iinan kanssa iltalenkillä Katariinassa. Kyllä säikyin itsekin jokaikistä rapsahdusta siellä metsässä. Hieman kuitenkin naurahdin kun oltiin juuri tulossa metsästä rantaan, Iinan kävellessä pitkässä hihnassa kaukana edelläni, rantaviivaa pitkin käveli joku pariskunta koiransa kanssa ja yhtäkkiä nainen lähti pinkomaan hurjaa juoksua koiran kanssa. Mies jäi siihen meitä päin katselemaan ja yhtäkkiä huusi naisen perään "ei se ookkaan susi, tai ainakin sillä on emäntä narun päässä!" :D En ole siis ainoa joka täällä säikkyy. On minun pelolleni jo monta kertaa naurettukin, mistä ne tänne saarelle eksyisivät. (En nyt löytänyt karttaa tähän linkitettäväksi, katsokoot itse se joka tahtoo nähdä missä me eletään.) No onhan tuossa pari siltaa ja jäätäkin menee jo sen verran reilusti rantoja pitkin, että helpostihan sieltä kipittelisi jos niin tykkäisi. Ja juuri kertoi toinen työkaveri, että niilläkin oli jokunen aika sitten käyneet sudet raatelemassa naapurin koiraa, ihan Haminan keskustan laidalla. Ei ne siis kaupunkielämääkään paljoa karta, tosin luulen että kyseessä on sama susipari, joten jospa ne olisi nyt sitten suunnanneet vaan suosiolla tästä meidän ohi jo.

Että semmoista tänne meidän kylille. Nyt sais luvan tämmöiset suru-uutiset hetkeksi jäädä tulematta, alkaa tuntumaan jo aika pahalta kun kaikki tapahtuu niille, jotka sen kaikkein vähiten ansaitsisivat :/

Meidän ikkunalla palaa tänään kolme kynttilää. Ne on omistettu K:lle, L:lle ja I:lle <3 Olkaahan kunnolla siellä, missä oottekin!

Helsingborg 10/2011

Mää oisin tahton näyttää teille mun viimeaikasii askarteluja, mm. kynsiä, kakkuja ja virkkauksia, mut koska kameroiden lisäksi puhelimesta on piuhat kateissa, ja minä hölmö kuvasin kaikki kuvat laitteiden omaan muistiin, muistikorttien lojuessa pienen sähläilyn seurauksena hyllyllä...
Nooh, siivoilin äsken kuvakansioitani, ja laittelen nyt lohdutukseksi (itselleni) joitain kuvia lokakuiselta Ruotsin reissulta. Oltiin siis äitini ja mummoni kanssa käymässä sukulaisillamme Helsinborgissa. Kuvat ovat suurimmaksi osaksi 10-vuotiaan pikkuserkkuni ottamia...

Tämä kuva ihan vaan sen takia, että kattokaa noita mun kynää pitäviä sormia! Että semmoset nivelet mulla...

Näin ne kirkkoherrat valmistautuu baarikierrokselle... :D

Äitini tahtoi ehdottomasti kuvan petolinnun perseestä :D Tämmöisissä maisemissa siis istuskeltiin iltaa äitini serkun, rouva teologian tohtorin ja hänen pappis-miehensä kanssa :P Eivät muuten ole ollenkaan niin rauhallista ja siveää porukkaa kuin voisi tietämättömämpi kuvitella :P Ihan mielettömän mukava ilta ja jotenkin niin mulle sopivan kahelia seuraa, vaikka ikäluokka olikin paljon lähempänä äitini ikää kuin omaani... :)

Ihanat harakka-korvikseni! Välasta jostain Glitterin tyyppisestä korukaupasta, huippuhalvalla tietenkin! :)

 Mä en tykkää sinisestä yhtään, enkä mistään liian retrosta, mutta näissä astioissa jokin sytytti. Löydettiin Höganäsistä muistaakseni Iittalan outletista samoja astioita eri värisinä, mutta ei ne olleet yhtään näin ihania...

Viimeisenä iltana minun piti paistella koko poppoolle lettuja. Yritä siinä nyt sitten kokata kun toinen kyttää silmä kovana vieressä! No ei... Mummoni sisko on ehdottomasti yksi suosikkisukulaisistani ja me kuvattavat vaan vahingossa osuttu tuon näköisesti kuvaan :) 

Jostain syystä meidän suvussa kuuluu ottaa aina tiskaajasta kuva. Joten tässä todistusaineistoa mun tiskivuorosta :D

Surprise surprise!

Hei, arvatkaas mitä... No mä oon taas saikulla! Onneksi vaan kaksi päivää, mutta silti... Kyllä on taas itkua ja kirosanoja tänään riittäny enemmän kuin tarpeeksi.
Kolme päivää mietin uskallanko mennä lääkäriin, yskä vaivaa edelleen silloin tällöin, mutta silloin kun se puuska tulee niin henkeä ei saa vaikka päällään seisois ja joka hetki pelkään milloin tukehdun. Aiemmin murtuneiden kylkiluiden lisäksi on nyt jo lähes viikon sattunut vasemman rinnan alle, jostain luiden ja rustojen kiinnikkeistä mulle on siihen liittyen höpötetty, ei mitään vakavaa. No sitten vielä muutaman päivän nyt sattunut tuohon oikeaan kylkeen, juuri sinne missä ne murtumatkin on, mutta nyt tuntuu lihaksessa.
Lääkäriin en ole uskaltanut mennä siksi, etten tahdo sairaslomaa enää yhtään. Töissä olen kuitenkin hyvin pystynyt käymään ja yskäkin tuntuu koko ajan vaan helpottavan. Aamulla kuitenkin heräsin järjettömään kipuun. Yritin kääntää kylkeä, mutta silmissä meinasi sumeta. Koiran pienellä avustuksella sain revittyä itseni ylös sängystä ison itkun ja kovan huudon säestyksellä. Kaksi panacodia naamaan, tunti lämpimässä suihkussa ja litra Mobilatia, "minähän en sinne lääkäriin mene!" No ei auttanut mikään ja panacoditkin loppuivat. Mars lääkäriin! Kiitin varmaan kymmeniä jumalia ja peikkoja, että työterveyteni sijaitsee tuossa sisäpihan toisella puolella, yhtään pidempää matkaa en olisi pystynytkään liikkumaan.
Diagnoosiksi sain revähtäneen kylkilihaksen/-lihakset, hoidoksi paketti panacodeja (ei kaikkia kerralla tietenkään) ja kaksi päivää sairaslomaa. Ei auttanut minun kitinät ja vastustelut, parempi antaa nyt kyljen rauhoittua hetki ja yrittää lauantaina uudestaan sitä työntekoa.
No nyt sitten lakkaillaan taas kynsiä ja askarrellaan kaikenlaista, laittelen kohta kuvaa kynsistä, jos saan ne onnistumaan. Visio on ainakin ihan loistava! :D

Sunny Side Up

Kahden päivän vapaat! Mulla on siis lupa leikkiä kynsillä ja meikeillä niin paljon kuin tykkään :) Kaivoin heti töistä päästyäni uutukaiset lakkani esille. Kynnet on ihan nysät ja jälki melko kamalaa, mutta tarkoituksena olikin nyt vaan testata miten nämä värit sattuu yhteen, vai täytyykö (=saanko) kokeilla vielä muita yhdistelmiä. Kuitteja en jaksa nyt penkoa, mutta Wet'n Wild -lakka joulun jälkeen Seppälästä vajaalla 2 eurolla. Flormarin graffitilakka myöskin joulun jälkeen Tarjoustalosta, olisikohan ollut suunnilleen 1,70e...

Flormar Graffiti Nails, sävyä en tästäkään taas löytänyt, onko se sitten pelkästään toi G06? Wet'n Wild:n Wild Shine, sävy E405-Sunny Side Up.

Pakkanen teki tehtävänsä. Muutoin mun iho ei hätkähdä mistään myrkyistä, miljoonista pesuista tai muista kuivattavista tai rikkovista asioista, mutta voi jestas kun tulee talvi ja pakkanen. Siihen vielä päälle sitten se jauhojen pyörittely päivät pitkät ja puolisen sataa käsienpesukertaa päivässä, ei hyvä...

Ja lopuksi vielä yksi lumisodan hävinnyt kiittää teitä ajastanne ja toivottaa tervemenneeksi h******iin (No ei teitä, mut vaan... :P)

Lapsosein

Eipäs me nyt mistään aleshoppailuista kirjoitellakkaan, vaan mun rakkaasta kakarastani! Iina teki ylläri-iskun ja saapuikin jo eilen kotiin. Se on siis ollut pari kuukautta kasvattajallaan hoidossa polvileikkaukseni takia, ja voi jessus mikä ikävä onkaan oikeasti ollut, vaikka ei enää lopuksi sitä huomannutkaan.
Iina on siis vähän yli 2-vuotias saksanpaimenkoiranarttu. Melkoisen pieni rotuisekseen (säkä 55cm, eli juuri seefferinarttujen alaraja) ja ihanan pörröinen ja hieman pitempikarvaisempi kuin tavalliset lajinsa edustajat. Oikein nätti pieni pakkaus :) Iina tuli mulle pienen vitsin seurauksena kun ystäväiseni Sinin Justiina-hauva oli saamassa pentuja. Heitin sitten alunperin vitsinä, että voisin ottaa yhden niistä. Olin asunut vuoden yksikseni ja halunnut koko pienen ikäni oman koiran. No siitä se ajatus sitten lähti, ja yhtäkkiä (en edes muista miten kaikki tapahtui, koko homma meni jotenkin niin nopeasti) olinkin Sinin pihalla tutustumassa pieneen karvaiseen vauvaani, joka oli niin syötävän suloinen, että melkein pelotti, lopahtaako innostus kun se ei enää olekkaan pieni pörröinen rääpäle. No pieni ja pörröinen se on edelleenkin, välillä vähän rääpälekin, mutta edelleen ihan yhtä ihana, vaikka osaakin välillä testata rajojaan ja raastaa hermojani kunnolla :) En mä jaksa enempää lätistä, tässä vähän kuvia mun pösilöstä lapsosesta...