Apua! Mä olen taas koiraton! Eilen alkoi kasvattaja kyselemään, että missä kohtiin mennään meidän karvapalleron juoksujen kanssa. Totesi sitten, että voisi tänään tulla täällä käväisemään astutuksen merkeissä. Olin koko ajan siinä käsityksessä, että se ottaa uroksen mukaan ja tulee vaan käväsemää täällä hoitamassa hommat, mutta...
Herättiin Iinan kanssa päikkäreiltä kun puhelin alkoi pirisemää. Kasvattaja ilmoitti olevansa viiden minuutin kuluttua perillä, joten me hilpaistiin äkkiä pihalle ja kerettiin hetki siinä remuamaan ja rapsuttelemaan. Sitten tuli kasvattaja, avasi auton takaluukun ja hyppäytti koiran sinne, minä höhlä aloin sitten katselemaan, että minnespäin autoa uskallan istua, että päästään hurauttamaan jonnekkin tuonne puiston laidalle hoitamaan hauvojen vauvapuuhia. Ihmettelin kovaan ääneen, että missäs se sun uros on, johon kasvattaja totesi että ei se mitään semmoista ole ottanut mukaan, oli kuulemma vaan tulossa hakemaan ipanan mukaansa.
Jäin kyllä aika sanattomaksi. Ei se minua haittaa, en vaan osannut yhtään varautua... :D Parempi näin, se neiti kun on aika tiukkis ja pihtari, eikä todellakaan mitenkään ennustettavissa niitten halujensa kanssa, niin ei todellakaan ole varmuutta että onnistuisi yhdellä tapaamisella heti. Ja jos ei onnistu luonnollisesti, niin sitten kuulemma hoidetaan homma jo keinotekoisesti. Saadaanpahan vihdoin siis ne ekat pennut tehtyä, eikä tarvii olla koko ajan stressaamassa noita juttuja. Jäi nyt vaan vähän auki, että tuleeko se ipana sieltä sitten kotiin heti kun astutukset on onnistunu, vai pysyykö siellä siihen asti että on muksut pyöräyttänyt. Eiköhän sekin selviä sitten...
Huh. Onneksi sain jo hyvää treeniä tästä koirattomuudesta, mutta pieni harmitus kyllä jäi kun se penska noin nopsasti lähti... Ei ehditty edes heippaa sanoa. Vaikka parempihan sekin on näin, ei ehtinyt Iinalle tulla hätä, että mihin on nyt joutumassa...
Mitähän tässä nyt sit tekis... Taidan pistää vaan hiusvärit päähän ja ottaa sukkapuikot esiin. Tai ei, kyllä nyt tarvitaan virkkuukoukkua ja mun harmipeittoa. Se on semmoinen jämälangoista väsätty viltin alku, jota aina virkkailen kun on stressiä tai jokin harmittaa. Ajatusten pois saamisen lisäksi piristää katsella peiton monen monista langan pätkistä koostuvaa värien sekamelskaa. Joo... Lankalaatikolle suuntaa hän, palaillaan! :)
2 kommenttia:
No sepäs kävi sutjakkaasti! Tillits, tortaina selvii rupeenko mäkin kyselee alustavaa hoitopaikkaa Jussille sieltä :D
No vähä turhanki reippaasti! :D Mä vähä ihmettelinki et miten se jo tänää meinaa tulla vaik ei toi tiputtelu ollu viel muuttun oikein mihinkää :P
Meinasin kysyy et miks Jussi tarvii hoitoo, mut niin joo... Toivotaan et tarviit sille hoitopaikan :D Nii ja jos se osuu Iinan vauvahommien aikoihin niin mä otan Jussin enemmän ku mielelläni :D
Lähetä kommentti