Kaapeissani lojuu kymmeniä aloitettuja päiväkirjoja. Jokaiseen on kirjoitettu korkeintaan yhden viikon mietteet, enempään ei minun keskittymiskyky riitä. Monta kertaa olen pohtinut bloginkin aloittamista, mutta kun ei siitäkään hei kuitenkaan mitään tulisi, niin en ole viittiny edes yrittää. Nyt kävi kuitenkin houkutus niin suureksi, että pakko tulla perässä. Ei ole kiva lueskella kavereiden blogeja ja kommentoida anonyyminä, eikä ole kiva facebookkiin kirjoitella aina tekemisiään, ei siellä saa kirjoitettua niin hienoja ja pitkiä postauksia kuin kaikki blogeissaan rustaavat.
Itsekin askartelen ja näperrän paljon. Minulla on ihana koira, jolta ei vauhtia ja älynväläyksiä puutu. Eikä niitä älynväläyksiä ja hulluja tilanteita minultakaan puutu! Viimeksi aamulla (no nyt ollaan jo seuraavan päivän puolella, eli puhutaan siis eilisestä päivästä) tohelsin oikein urakalla. Kaatusin heti sängystä noustuani naamalleni. Kunhan vaan kompastelin omiin varpaisiini :D Polvi on aivan ruvella, hyvä kun housuja pystyy vetämään jalkaan ilman että itku tulee. Seuraavaksi hain peiton makuuhuoneesta, koska muualla talossa oli niin julmetun kylmä. Onnistun sitten kompastumaan vielä siihen peittoonkin ja taas lennettiin. Tällä kertaa oli onneksi peitto pehmusteena ja säästyin kolhuilta :P
No mutta tässäpä nyt oli vaan tämmöinen aloituspostaus. Jostainhan se on pakko aloittaa... Nyt untenmaille ja huomenna sitten väkertämään ensimmäistä varsinaista postausta :)
Ainiin, sovitaan vaikka niin, että tää on nyt sitten etukäteinen uudenvuodenlupaus. Lupaan päivitellä blogiani vähintään kerran viikossa (ainoa minulle asetettava realistinen tavoite :D), pyrin toki muistamaan useamminkin :)
1 kommentti:
Mä repeilen vieläkin mielikuvalle sun kaatumisesta :DDDDDDDDDDDD
Lähetä kommentti