Itkupotkuraivari

Murrr... Tänään oli reilu kolme viikkoa sitten tehdyn polvileikkauksen kontrolli. Meni mielestäni ihan hyvin, kirurgi ihmetteli hirveästi miten olen näin kovaa vauhtia toipunut kun normaalisti näissä tapauksissa ollaan niin kipeitä, ettei todellakaan lähdetä heti leikkauksen jälkeisenä päivänä katsomaan mitään musikaaleja, kuten me ystäväiseni Sinin kanssa tehtiin :D
Ehdoton minimitoipumisaika polven tähystyksissä on kuulemma kuusi viikkoa. Jostain syystä tuo leikkelijäni oli kuitenkin kirjoittanut vain kolme viikkoa ja nyt sitten yllätti minut uudella kolmen viikon saikulla. Kyllä tuli muutama kirosana kun sen kuulin. Olin jo odottanut töihin paluuta, sillä tunnen olevani jo niin hyvässä kunnossa, että tuntuu tyhmältä nysvätä kotona sohvalla tai huidella kaupungilla shoppailemassa, kun periaatteessa voisi töissäkin olla.
Tai siis terveeltä tuntui vielä vastaanotolta lähtiessä. Lääkäri piikitti polveeni jotain lääkettä, jonka pitäisi auttaa paranemista ja estää uuden arpikudoksen muodostumista (siitä kohta lisää). Pysähdyin matkan varrella töissä viemässä sairaslomalappuset pomolle. Siinä kuulumisia vaihtaessa olo meni todella huonoksi, pyörin hetken vielä kaupoilla, kun en uskaltanut yksin kotiinkaan mennä huimaavine päineni. Viimein kotiin päästyäni istuin n. puoli tuntia sohvalla. Siinä ajassa jalka oli turvonnut ja kipeytynyt niin paljon etten saanut edes ulos kinkattua, saati sitten nukuttua päiväunia aivan järjettömän väsymyksen yllätettyä.
Arvasin että vähän voi sattua kun vieraita aineita tungetaan jo valmiiksi "kipeään" niveleen, joten ei käynyt mielessäkään kysyä tuleeko siitä piikistä mitään sivuoireita. Olisi voinut lääkäri itsekkin kyllä kertoa jos tälläinen kuuluu asiaan... Siedän hurjan paljon kipua valittamatta, mutta nyt on tavarat lentäneet seinään urakalla kun turhauttaa taas olla ihan liikuntakyvytön ja sattuukin niin paljon, ettei enää itkua paljon pidätellä. Noooh... Ehkäpä tämä tästä vielä.
Niin ja siis polven tarina vielä.. Venäytin sen rappusissa lehtiä jakaessani. Ensin epäiltiin nivelkierukkavammaa, mutta magneettikuvauksista löytyikin 3,5 cm halkaisijaltaan oleva bakerin kysta, kystaa aiheuttavaa vammaa ei kuitenkaan kuvissa näkynyt, joten lääkäri tahtoi vielä tähystää sen. No sittenpä sieltä tarkemmin tonkiessa löytyikin kystan sijaan melkoinen möykky arpikudosta. Nyt en enää tarkkaan muista mitä kaikkea se kirurgi siitä tänään kertoi, mutta olin kuulemma tänä vuonna ainoa hänen muutamasta sadasta (nimenomaan jalka-)potilaista, joilta sellainen löytyi. Viime vuonna oli ollut kolme, mutta heillä kudos oli muodostunut polven sisäpuolelle, kun minulla puolestaan se oli tullut ulkosivulle. Sisäpuolella tuollaista kuulemma esiintyy harvoin, ulkopuolella ei ikinä. Ainakaan hän ei ollut koskaan nähnyt. Jalan olisi kuulemma pitänyt olla aivan järkyttävän kipeä, kun nivelkalvoa on härkitty ja rikottu, mutta ei... Meikäläinen viipottaa kuin ei olis polveen koskettukkaan. Ei tässä nyt turhasta viitti kitistä... :)