En mä oo unohtanu!

...muuta kuin ottaa kuvia kaikista askarteluista ym. sähellyksistä, joten en oo viittinyt yrittääkkään kirjoitella mitään kuvattomia selostuksia tekemisistäni :) Mutta kerron kyllä joku päivä joulukuulumiset, kunhan muistan kaivaa sen kameran laukusta.
Sen verran joulukuulumisia nyt kuitenkin, että lähes kuukauden kestänyt syysflunssa huipentui pieneen sairaalareissuun tänään. Soitin aiemmin päivällä Peijakseen ja kysyin, kannattaako mun ulkopaikkakuntalaisena sinne mennä vai pitääkö odottaa että pääsen takaisin Kotkaan. Vastaus oli tyly, turha meille tulla kun omissakin on ihan tarpeeksi -tyylinen murahdus. No enpä sitten mennyt, vaan tyydyin pysymään kiltisti äitin sohvalla naapurilta lainattujen pore-panacodien kanssa.
Lopulta kipu meni lääkkeistä huolimatta niin kovaksi, etten enää suostunut omin keinoin pärjäämään, enkä varsinkaan kuuntelemaan perheeni jatkuvaa vitsin vääntöä ja vähättelyä "pikkuköhästäni". Marssin mitään kyselemättä Peijaksen päivystykseen ja ilmoitin epäileväni kylkiluun murtuneen. Mitään valitusta en ulkopaikkakuntalaisuudestani kuullut, vain normaalit yhteystietojen kyselyt ja potilaskertomus, jonka jälkeen ohjattiin odottelemaan lääkäriä. Parin tunnin odotuksen jälkeen pääsin lääkärin juttusille, tuskin kerkesin tuoliin istua kun jo lähetettiin röntgeniin, enkä senkään jälkeen kerennyt edes ilmoittautumaan tulleeni sieltä takaisin kun lääkäri kutsuikin jo takaisin huoneeseensa.
Diagnoosiksi sain kolme murtunutta kylkiluuta. Yksi pahemmin murtunut, kahdessa muussa vain pieniä hiusmurtumia. Lääkitykseksi vain panacodia ja buranaa. Yskänlääkettä olen hörppinyt jo niin paljon, että sitä lääkäri ei enää suositellut. Sen sijaan yskää hillitsemään kurkkupastilleja niin paljon kuin maha kestää, varovaisin siirtymin sisältä ulkoilmaan ja toisin päin, sekä ehdottomasti tupakan polttaminen normaaliin tapaan. Hieman nihkeästi tykkäsi tietenkin tuota tupakointia käskeä jatkamaan, mutta kun lopettaessa useimmiten lähtee kaikki siitä aiheutuneet kököt poistumaan hengitysteistä, ja sitä myöten yskä vaan jatkuisi ja pahenisi. Tupakointi on siis erittäin tärkeä osa toipumistani :D No okei, se heikentää luutumista ja paranemista yleensäkin, mutta mieluummin sitten vaikka triplamäärä maitotuotteita kuin uudelleen voimistuva yskä...
Uskomattoman hyvä palvelu, kerrankin. Pari kertaa jouduin Vantaalla asuessani käymään Peijaksessa, enkä koskaan saanut kunnollista apua kulloiseenkin vaivaani. Aina sai taistella hirveän sodan ihan vaan että sai edes ilmoittauduttua potilaaksi, puhumattakaan sitten siitä älyttömästä väännöstä lääkärien kanssa. Meinaan kyllä laittaa palautetta. Tuli jopa hyvä mieli, vaikka aikaa kuluikin järjettömästi. Henkilökunta oli ihana ja asiallinen sitten sen tuhraantuneen ajankin edestä :)
Lisää sairaslomaa kieltäydyin ottamasta. Kyllä mä tämän vielä tän vuoden puolella saan siihen kuntoon että olen sitten heti alkuvuodesta työkunnossa. Tahtoo jo töihin!
Että semmoista sairastelua tällä kertaa, ei mulla muuta :P

Ainiin, en oo saanut edelleenkään tota kommentointia toimimaan. En siis saa kommentoitua omaan enkä muiden kommenttibokseihin, koska haluamaani nimimerkkiä (vai mitä se siinä nyt kysyykään) pyydettäessä se valikko ei mulla klikkaannu auki. Ja koska se en saa siitä valittua nimimerkkiä, ei bloggeri anna mun kommentoida mihinkään. Saa auttaa jos joku osaa... :/

Niin joo, en mä oo muistanut tota kelloakaan siirtää. Kello on oikeasti 01:34 kun mä tätä näpyttelen, mutta tuo näyttää ihan omiaan. Laitan sen sitten oikeeseen aikaan kunhan joskus nyt muistan ja jaksan. Nyt mulla on kuitenki treffit Nukku-Matin kanssa...